Tanssin taikaa
Olipa antoisaa päästä katsomaan nuorten tanssipajaa Ohjaamon tiloissa Lahdessa. Tila itsessäänkin on hurmaava ullakkokerros, jonne siivilöityi huhtikuun keväistä valoa. Tanssija Riku Immonen otti nuoret vastaan rennosti. Jo esittäytyminen viritti tanssimuuveihin, kun Riku pyysi jokaista sanomaan nimensä ja samalla tekemään jonkin liikkeen. Ensin haparoitiin ujoja kädenheilautuksia, sitten vähän rohkeampaa kuviota kunnes viimeiset poseerasivat kunnon tanssiasennoissa ja kertoivat liikkeillään myös omasta temperamentistaan ja luonteestaan.
Verryttelyn jälkeen lähdettiin oitis tekemään sarjaa liike kerrallaan. Näppäilin haltioissani kuvia, kun näin koreografian muotoutuvan silmissä. Vaikutuksen teki harjoitus, jossa nuoret silmät suljettuina kädet siipinä, kuvittelivat lentävänsä. Ilmeet olivat keskittyneitä ja onnellisia. Tilaan tuli ilmaa, vapautta, kauneutta. Jokaisen nuoren kasvoilla lepäsi taianomainen valo. Hiivin hiljaa pois.
Iltapäivällä palasin ja koreografia oli jo muotoutunut ja nyt sitä harjoiteltiin eri musiikin rytmien tahdittamana, jatsina, kansantanhuna, rockahtavana, popahtavana tai kunnon hip hop -versiona. Aina tuli ilmaisuun uusia ulottuvuuksia ja kerroksia. Lumoavaa, sanoisin. Päivään jäi irtonainen hyvä fiilis pelkästä katsomisesta. Nuoret osaa mitä vaan.